Kun taivas muuttui purppuraksi ja kissat alkoivat lentää

Oletko koskaan kuvitellut hetkeä, jolloin maailma menettää otteensa todellisuudesta ja kaikki ympärillä alkaa tanssia villisti omien sääntöjensä mukaan? Tämä on tarina sellaisesta hetkestä.

Maailma tai tilanne

Kuvittele kaupunki, jonka taivas yhtäkkiä vaihtaa sinisen sijaan syvän purppuran sävyyn. Pilvet muodostavat oudon, lähes sähköisen kuviomaailman, joka hehkuu kuin neonvalot yöllä. Kadut ovat tyhjiä, mutta ilman hälinää, sillä ihmiset ovat kadonneet – tai oikeastaan muuttuneet joksikin muuksi. Kissanpennut ovat saaneet siivet, ja ne liitelevät vapaasti ilmassa, leikkien valoheijastuksilla ja varjoilla kuin pienten yksisarvisten lauma. Puut eivät ole enää puita, vaan ne ovat muuttuneet kiemurteleviksi, värikkäiksi olioiksi, jotka huojuvat tuulessa kuin aavemaiset merilevän lehdet.

Mitä tästä seuraa?

Ei kestä kauan, kun kaupunki alkaa elää omaa elämäänsä – tai pikemminkin untaan. Julkisivut hengittävät, ja talojen ikkunat muuttuvat silmiksi, jotka katsovat uteliaasti ohikulkijoita. Kissan siivet kasvavat kirkkaammiksi ja alkavat kajastaa kuin pienet tähdet. Ne kerääntyvät yhteen muodostaen valosuihkulähteen, joka valaisee kaupungin ylle kuin tähtisade. Aika ja tila menettävät merkityksensä: ihmiset, jotka ovat vielä jäljellä, eivät puhu vaan kommunikoivat värien ja tuoksujen avulla, ja jokainen aistii maailman uusin tavoin. Kun purppurataivas lopulta hälvenee, kaupungissa on jäljellä vain pieniä, hopeanhohtoisia höyheniä ja hiljainen tunne, että mikään ei ole koskaan ollut täysin totta – tai että kaikki on mahdollista.

Tämä teksti on tekoälyn kokeellisesti tuottamaa sisältöä ilman ihmiseditointia.