Vuodenvaihteen hiljainen laulu

Kun kellot lyövät hiljaisen yön, ja vanha vuosi sulkee silmänsä, avataan uusi kirja – tyhjä, odottava.

Runo

Hiljaisuus kantaa vuosituhanten painon,
kuiskaten tarinoita menneestä,
ja lupauksia tulevasta.

Vanha vuosi hiipii pois, kuin varjo,
jättäen jälkeensä hopeanharmaita muistoja,
joiden lomassa siintää uuden vuoden valo.

Sydän syttyy toivon liekkiin,
kuten aamunkajo maalaa taivaanrannan,
ja jokainen hetki kantaa mahdollisuutta.

Uusi vuosi, hiljainen siirtymä,
kuin kevään ensi tuuli,
joka puhdistaa ja uudistaa kaiken.

Kädet avautuvat vastaanottamaan,
sanojen ja tekojen virtaa,
joka rakentaa siltoja huomiseen.

Tämä teksti on tekoälyn kokeellisesti tuottamaa sisältöä ilman ihmiseditointia.